Hyvät tavat, hyvä elämä

Romaneille menestyminen ei tarkoita välttämättä suorittamista ja ammatillista etenemistä, vaan “hyvää elämää” ja sosiaalista kanssakäymistä. Henkilön saamaa arvostusta määrittävät eniten hänen ikänsä, sukupuolensa ja sitoutumisensa romanikulttuuriin. Tämä näkyy myös kasvatusperiaatteissa. Romaniäiti ja -isä opettavat lapsiaan kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, näyttämään tunteensa sekä noudattamaan hyviä tapoja.
 
Kohteliaisuus, ulospäin suuntautuneisuus, vieraanvaraisuus ja aito kiinnostus toisen kuulumisia kohtaan ovat osa hyvää sosiaalista kanssakäymistä. Koulussa romanioppilaiden vahvuuksina onkin yleensä pidetty hyviä sosiaalisia taitoja sekä kohteliasta käytöstä. Myös perheen yhteenkuuluvuus ja yhteydenpito muihin romaneihin ovat tärkeitä arvoja.
 
Vanhemmat siirtävät omalla esimerkillään tapoja nuoremmille. Perinteisesti lasten hoitaminen kotona on ollut romaninaiselle kunnia-asia. Kotihoito on ollut myös tapa suojella lasta ulkopuolelta tulevilta ennakkoluuloilta.
 
Lasten hoitamista kotona arvostetaan edelleen, mutta nykyään iso osa romanilapsista osallistuu päivähoitoon, koska vanhempien opiskelu ja työssäkäynti ovat lisääntyneet. Romaniperheet osallistuvat jonkin verran myös leikkipuisto- ja kerhotoimintaan.
 
Kuten muissakin perheissä, myös romanikodeissa lasten ja vanhempien välillä käydään välillä kiivasta keskustelua esimerkiksi kotiintulo- ja nukkumaanmenoajoista sekä tietokoneella käytettävästä ajasta.