Osallisuus ja syrjintä romanilapset näkökulmasta

Lapsen osallisuus tarkoittaa, että lapsi voi olla mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa hänen elämäänsä vaikuttaviin asioihin. Mahdollisuus olla osallisena asioiden käsittelyssä itselle merkityksellisessä ympäristössä on tärkeää lapsen identiteetin kannalta. Osallisuuden kautta opitaan myös olemaan ja elämään yhdessä.
Osallisuus vahvistaa lapsen käsitystä itsensä ja omien mielipiteidensä arvosta antaen mahdollisuuden harjoitella kansalaisuuden taitoja. Aineellisesti osaton, syrjitty tai kaltoin kohdeltu lapsi menettää tämän tärkeän elämän kasvualustan.  Osallistaminen on vielä tärkeämpää niille lapsille, joilla on kokemuksia syrjäytetyksi tulemisesta ja sattuman armoilla elämisestä.
Romanilasten hyvinvointi polarisoituu muun väestön tapaan: romanilapset ja – nuoret ovat jakautuneet pärjääjiin ja huonosti voiviin. Ilmiöön on sekoittunut sekä syrjäytymistä että toisaalta rakenteellista syrjintää.
Lapset voivat kohdata syrjintää eri tavoin. Se voi olla esimerkiksi koulukiusaamista, mutta myös rakenteellista, joka ilmenee esimerkiksi niin kutsulla viranomaisten ja yleensä aikuisten pois katsomis -ilmiöllä tai alhaisella osallistumisella lapsille suunnattuihin palveluihin. Varhaiskasvatus ja koulunkäynti ovat tärkeä osa romanilasten hyvinvointia. Tarvitaan kuitenkin lapsen elämän kokonaisvaltaista näkemistä. Ystävät, harrastukset, onnistumisen tunteet ja tasapainoinen koti ovat eväät myös romanilapsen osallisuuden kokemiselle.
Väestöryhmien eriarvoistuminen sekä hyvinvointierojen kasvu ovat lisääntyneet suomalaisessa yhteiskunnassa. Eri väestöryhmien hyvinvointierojen kasvusta on tullut vakava ongelma niin hyvinvoinnin palvelujärjestelmän kuin yksittäisten lastenkin kannalta. Muutos näkyy myös romanilasten tilanteessa. Eriarvoistumiskehitys, kilpailuyhteiskunnan korostuminen ja koventuneet asenteet vaikuttavat voimakkaimmin heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin. Viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa kehityksessä on havaittavissa sellaisia muutoksia, jotka väistämättä vaikuttavat myös romanilasten hyvinvointiin, palvelutarpeisiin, koulutukseen ja syrjäytymiseen.
 
(Lähde:Sosiaaliportti.fi)