Selvitys Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus

Romanien asumisesta puhuttaessa on huomioitava, että osalla romaneista asuminen sujuu samoin kuin valtaväestöllä, ja he pitävät usein asunnoistaan parempaa huolta kuin valtaväestöön kuuluvat. Romanit eivät muodosta yhtä ryhmää, johon kuuluvilla on kaikilla tässä selvityksessä esiin tulleita asumisen ongelmia. Romanien enemmistö kuuluu kuitenkin köyhimpään väestönosaan, ja erityisen pulmallista on luottotietojen menetys jo hyvin nuorena, mikä vaikeuttaa asunnon saantia. Romanien alhainen koulutustaso ja työllisyysaste ovat myös taustalla heidän asumisen ongelmissaan.

Ympäristöministeriö hankki osana Romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa vuonna 2012 tutkimuksen Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus. Selvityksessä kartoitettiin Suomen romaniväestön asumiseen liittyviä ongelmia ja niiden erilaisia ratkaisuja. Erityisesti tarkasteltiin yhdenvertaisuusnäkökulman toteutumista sekä suhteessa valtaväestöön että romaniyhteisön sisällä.
Selvityksessä tuodaan esiin myös asuntotoimijoiden ja muiden asumisen kanssa tekemisissä olevien viranomais- ja asiantuntijatahojen käsityksiä romanien asumisesta sekä romanien omia kokemuksia näistä asioista.
 
Asumisen haasteet
Selvityksen mukaan romanien asumistilanne sisältää monenlaisia jännitteitä. Romanit kohtaavat valtaväestön torjuntaa: yksityiset eivät juuri vuokraa heille asuntoja, naapurusto suhtautuu usein vieroksuen heihin ja heidät edelleen sijoitetaan useimmiten asumaan huono-osaisimpien ja moniongelmaisten keskelle.
Toisaalta romanien oma kulttuuri tuo haasteita: vain tietyn tyyppiset asunnot tulevat kysymykseen, on löydettävä asunto, jonka lähellä ei asu muita romaneja, minkä lisäksi asunnon historia on tunnettava. Asunnon tarpeeseen liittyy usein kiire ja asunnon vaihdot tulevat eteen tiuhaan ja niihin saattaa liittyä romanien välisiä muuttolupa- ja väistämisvelvollisuusasioita.
 
Muuttolupakäytäntö haasteena
Kunnan tehtävänä on valvoa asukasvalintoja siinäkin tapauksessa, että kiinteistöyhtiö tekee nämä valinnat. Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että asukasvalinnat ovat etääntyneet kuntien päätöksenteosta. Vuokrataloyhtiöille on muodostunut omia tiukempia käytäntöjään ja kriteereitään, jotka eivät ole aina ohjeiden mukaisia.
Viranomaisille tulleissa syrjinnäksi kirjatuissa valituksissa on usein kysymys siitä, että toiset romanit kieltävät asunnon vastaanottamisen tietyltä alueelta tai heidän paikkakunnalle muuttonsa kokonaan. Taustalla on romanien niin kutsuttu muuttolupakäytäntö. Selkeistä ohjeista huolimatta jotkut asuntotoimijat edelleen kuuntelevat romaniyhteisön mielipidettä yksittäisten romanien asumisasioissa.
 
Mahdolliset ongelmat ovat kuitenkin aina yksilöllisiä ja yksittäistapauksia. Kaikilla romaneilla ei ole asumiseen liittyviä ongelmia.