Oppilas kysyy - romani vastaa

Ovatko romanit aggressiivisia?

OLAVI FRIMAN, esimies Contact Centerissä

”Tämä on vanha luulo, jota kuulee jatkuvasti. Yhden tai kahden romanin teot yleistetään helposti koskemaan koko joukkoa.

Todellisuudessa meitä on monenlaisia, ihan samalla tavalla kuin pääväestössäkin on monenlaisia ihmisiä. Ymmärrän, että joku voi menettää malttinsa, kun esimerkiksi kaupassa vartija seuraa perässä jatkuvasti. Sitten taas sanotaan, että katso, mustalainen huutaa.”

TANJA BLOMERUS, koulunkäyntiavustaja, romanikurssilaisten tukihenkilö

”Romanit eivät ole sen aggressiivisempia kuin muutkaan, mutta meidän tapamme viestiä eroaa pääväestön tavasta. Näytämme tunteemme avoimesti ja usein kovaäänisestikin. Kun me keskustelemme, joku sivusta seuraava voi luulla, että riitelemme.

Tosin on hyvä muistaa, että romaneita on monenlaisia: toiset ovat temperamenttisempia kuin toiset.”

PÄIVI MAJANIEMI, asiantuntija, Ihmisoikeusliitto

”Romanit ovat suojautuneet ulkopuolelta koettua syrjintää, halveksuntaa ja ennakkoluuloja vastaan korostamalla omaa kulttuuriaan ja eristäytymällä valtaväestöstä.

Omassa yhteisössä on voinut kokea olevansa hyväksytty ja arvostettu ihminen, vaikka ei olekaan ollut pysyvää asuntoa tai virallista ammattia tai vaikka ihonväri on ollut muita tummempi.

Romanien keskinäiset asiat on osin näistäkin syistä pyritty selvittämään omin voimin, viemättä niitä poliisin ratkottaviksi. Suvut ovat ratkoneet asioita keskenään neuvottelemalla, mutta myös uhkaamalla ja valitettavasti joskus myös väkivallan avulla.

Aivan samoin kuin suomalaiset puukkojunkkarit, on romaneidenkin historiassa ollut aikoja, jolloin sukujen tai yksittäisten henkilöiden keskinäisiä välejä on selvitelty ajoittain enemmän tappeluin kuin neuvotteluin.

Nykyään näistä tavoista on jo osin luovuttu, ja lopuistakin halutaan päästä eroon, mutta joukossa on aina niitä, jotka ratkovat ongelmiaan mieluummin väkivalloin kuin muilla keinoin.

Väkivallan suurin syy on syrjäytyminen lieveilmiöineen, joista yksi on huumeriippuvuus ja sen mukanaan tuoma rikollisuus.

Moni asetta mukanaan kantava romaninuori kuuluu johonkin jengiin. Aseilla yritetään osoittaa omaa mahtia ja asemaa. Syrjäytyneen ongelmanahan on usein se, ettei hän voi olla ylpeä itsestään. Kun ei voi kehua saavutuksillaan koulussa, urheilussa, harrastuksissa tai töissä, haetaan oman jengin arvostusta.

Toisaalta ne romaninuoret, jotka eivät näissä porukoissa pyöri, eivät kanna aseita mukanaan, eivätkä ole sen väkivaltaisempia tai aggressiivisempia kuin muutkaan.

Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen vuoksi romaneiden tekemien väkivaltarikosten määrä suhteessa väestömäärään on isohko.

Valtaosa romanien tekemistä rikoksista on kuitenkin varkauksia, näpistelyjä, sakkojen maksamisen laiminlyöntiä ja niin edelleen. Koska romanit eivät pääse töihin, he joutuvat elämään tukien varassa, mikä on pidemmän päälle ahdistavaa. Tämä ei tietenkään oikeuta rikoksia, mutta on monen rötöksen taustalla vaikuttava syy."