Miksi omia vanhempia teititellään?

No, meillehän tuli sitten [kouluun] romanityöntekijä, että sitä kautta, että esimerkiksi mä olin takki päällä ruokalassa, niin siitä tuli monta kertaa riitaa [opettajien kanssa] ja mä sanoin että mä en voi olla ilman takkia, että se on teidän oma moka, että olette ottaneet tänne vanhemman romani-ihmisen. Mä en voi olla ilman takkia. Sitä ne ei oikein aina ymmärtänyt ja siitä tuli aina riitaa.
– 16-vuotias romanipoika (Enemmän samanlaisia kuin erilaisia)

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Romanit sanovat, että ikä on viisautta.

Romanien arvoasteikolla vanhat tulevat ennen nuoria. Vanhat ihmiset syövät ja saunovat ennen muita, ja heille annetaan aina paras istumapaikka.

Takki päälle

Puhtaussääntöjen vuoksi itseä vanhempien romanien nähden ei voi esiintyä ilman romanivaatetta tai muuten ”säädyttömästi” pukeutuneena.

Tästä oli kyse myös alun esimerkissä: 16-vuotias poika ei voi olla paitahihasillaan vanhemman romanityöntekijän edessä, vaikka koulun sääntöjen mukaan takki on riisuttava ruokalaan mentäessä.

Puhtaussäännöt eivät silti estä romaninuorilta esimerkiksi koululiikuntaan osallistumista. Tarjolla on hyvä olla vaihtoehtoja: jos romaninuori ei halua lähteä juoksemaan kaupungille verkkareissa, hän voi lähteä vaikka sauvakävelylle omissa vaatteissaan. 

Perinteet elävät

Vielä muutama kymmenen vuotta sitten vanhempia ihmisiä teititeltiin Suomessa yleisesti.

Romanit noudattavat yhä tätä perinnettä: 15-vuotiaat ja tätä vanhemmat lapset teitittelevät myös vanhempiaan ja puhuttelevat heitä etunimellä.

Häveliäisyyssyistä eri-ikäiset romanit eivät keskustele keskenään esimerkiksi seksuaalisuudesta, parisuhteesta, seurustelusta, meikkaamisesta, kuukautisista, raskaudesta tai synnytyksestä. 

Eri-ikäiset romanit eivät keskustele keskenään seksuaalisuudesta.

Jos esimerkiksi televisiossa käsitellään seksuaalisuutta tai vaikkapa suudellaan, nuoret poistuvat, jos huoneessa on myös vanhempia romaneja.

Nuoret juttelevat näistä asioista keskenään ja etsivät tietoa internetistä. Silti myös koulun tarjoama tieto on tärkeää.

Olisi hyvä, jos esimerkiksi kouluterveydenhoitajat tarjoaisivat romaninuorille oma-aloitteisesti tietoa, jota he eivät omilta vanhemmiltaan voi saada.

Lähteet:
Markkanen Airi: Romaninuorten elämää Suomessa. Teoksessa Haverinen Päivi (toim.) Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 38, 2003.
Junkala Pekka, Tawah Sanna: Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja, 2009:2.
Laulajainen Leena, Pirttilahti Malla: Drom – romanien tie. Opetushallitus 2000.