"Gelem, Gelem" - oikeus omaan kieleen

No sillee olis semmonen hieno perintö säilyttää [romanikieli]. Ei sitä hirveesti tänä päivänä enää osata. – 16-vuotias romanipoika (Enemmän samanlaisia kuin erilaisia)

Moni romaninuori ei osaa puhua ja kirjoittaa omaa äidinkieltään. On arvioitu, että Suomen 10 000 romanista vain noin 4 000 osaa romanikieltä.

Unesco luokittelee Suomen romanikielen uhanalaiseksi.

Harvempi kuin joka kolmas romani arvioi romanikielen taitonsa vähintään hyväksi. Tästä syystä Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco luokittelee Suomen romanikielen uhanalaiseksi.

Opetusta äidinkielellä 

Perustuslain mukaan muun muassa romaneilla, saamelaisilla ja viittomakieltä käyttävillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Romanilapsilla on myös oikeus saada opetusta äidinkielellään. Romanikieltä on opetettu kouluissa vuodesta 1989 lähtien. Opetushallitus myöntää valtionavustusta romanikielen opetukseen.

Valtionavustustilaston mukaan kaikista 862 romanioppilaasta 174 sai romanikielen opetusta lukuvuonna 2010 – 2011. Romanikielen opetus on silti yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Intialaiset juuret

Romanikielellä on intialaiset juuret, mutta kieleen on tarttunut lainasanoja vuosisatoja kestäneen vaeltamisen aikana.

Vaikka romanikieli on kansainvälinen kieli, se on jakautunut useiksi murteiksi, joiden puhujien ei aina ole helppo ymmärtää toisiaan.

Romanit ovat kuitenkin verkostoituneet kansainvälisesti: Lontoossa vuonna 1971 pidetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä romanikongressissa hyväksyttiin yhteinen lippu ja kansallislaulu Gelem, Gelem (Kuljen, kuljen).

Kongressin avajaispäivää 8. huhtikuuta on vietetty romanien kansallispäivänä vuodesta 1990 lähtien. Kansallispäivä pääsee kalenteriin vuodesta 2014 alkaen.

Suullisesti äidiltä tyttärelle

Kielellä on ollut suuri merkitys romanien identiteetille. Kielen avulla on osoitettu kuulumista tiettyyn ryhmään, ja samalla erottauduttu valtaväestöstä.

1900-luvulle asti kieli siirtyi suullisesti sukupolvelta toiselle, eikä sitä haluttu opettaa ulkopuolisille. Kieli oli turva vihamielisessä ympäristössä, jossa valtio pyrki sulauttamaan romanit pääväestöön.

Romanikielen asemaa on pyritty parantamaan tehostamalla   romanikielen opetusta ja tuottamalla romanikielistä oppimateriaalia. Suuri haaste romanikielen elvyttämiselle ja opettamiselle on kirjallisen materiaalin puute.

Vuodesta 2009 Suomessa on toiminut kaikenikäisille romaneille tarkoitettuja kielipesiä, joissa voi harjoitella romanikielen puhumista. Vuonna 2011 Helsingin yliopistossa aloitettiin romanikielen opetus.

Lähteet:
Toivanen Reetta: Romanit ja kulttuuri. Selvitys romanien osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuritoimintaan Suomessa. Ihmisoikeusliiton selvitys 1/2012.
Rajala Susanna, Salonen Minna, Blomerus Satu ja Nissilä Leena: Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus 2010-2011 ja toimenpide-ehdotukset. Opetushallitus, raportit ja selvitykset 2011:26.
Rajala Susanna (toim.) Romanioppilaiden perusopetuksen tuen hyviä käytäntöjä. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2011:14.
Varokaa mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa. Helsingin kaupungimuseon materiaali.
ROM SF –materiaali, SKS