Riimejä uholla ja asenteella

Kun Joni Bollström teki ensimmäisen rap-biisinsä 12-vuotiaana, se oli täynnä roihuavaa intoa, vaikka sanavarasto oli köyhä. Nyt sanavarasto on kasvanut ja riimit tulleet henkilökohtaisemmiksi. Laatu on korvannut määrän.

”Jotenkin ihailin sitä suorasukaisuutta ja rehellisyyttä, mitä räppäreillä on. Pidin heidän tavastaan käyttää riimejä.

Minulla oli riimejä ja mietin mitä niillä tekisin. Ei niistä runoiksikaan ollut. Sitten tulin vain ajatelleeksi, että nämähän voisi istuttaa rap-musiikkiin.

En kuvitellut tai toivonut rikastuvani rapillä. En tee tätä rahan vuoksi, vaan siksi, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä.

Oikeastaan en välitä niinkään edes lopputuloksesta. Ihmisten on monesti sitä vaikea ymmärtää. Rapin tekeminen on vain niin siisti juttu. Vaikka muut eivät biiseistäni pitäisikään, olen kuitenkin saanut tehdä sitä, mistä välitän.

Riimini ovat uhoavia, mutta sisältävät myös sanomaa. Haluan ottaa kantaa yhteiskunnan nykytilaan ja ihmisten asenteisiin elämää kohtaan.

Vanhoissa biiseissäni olen kirjoittanut paljon tekojen seurauksista: Kannattaako aivan kaikkea tehdä ja kokeilla? Kaikella, mitä teet, on seurauksensa!

Kaikella, mitä teet, on seurauksensa!

Koska olen romani, minun ehkä oletetaan tekevän romaniaiheisia tai rasismiin liittyviä riimejä. Ihmisen taustalla on monesti niin iso merkitys, että lopulta yksilön teot ovat toissijaisia.

Romanitaustainen muusikko nähdään ensisijaisesti romanina, ei muusikkona. Onhan se vähän turhauttavaa, jos muusikko on juuri ajatellut tehneensä hyvän coyntry-biisin, ja sitten joku sanookin sen olevan mustalaismusiikkia. Ei sen pitäisi ratkaista kuka tekee, vaan mitä tekee. 

Jos jatkuvasti puhumme rasismista, ja aihe on usein otsikoissa, voi se kääntyä jopa itseään vastaan.

Silloin, kun tapahtuu rasistisia tekoja, siitä pitää ehdottomasti puhua. Yleisellä tasolla jatkuva ”jauhaminen” voi kuitenkin vain ruokkia rasismia.

Tästä syystä en juurikaan tee biisejä syrjintäteemoista. Pyrin vaikuttamaan ihmisten asenteisiin omalla esimerkilläni, sillä mitä olen ja mitä teen. Toivon pystyväni hälventämään asenteita edes hieman.

Olen ajatellut lopettavani räppäilyn 30-vuotiaana. Onhan kyse kuitenkin nuorisomusiikista. Se uho ja asenne, mikä rap-musiikissa on, ei ole enää uskottavaa vanhalta mieheltä.

Pitää lopettaa silloin kun on voitolla. Ihminen aikuistuu ja kypsyy. Minustakin tulee aikuinen, mutta en silti ala käyttää suoria housuja.

Olen ”kulttuurishoppaaja,” eli poimin kulttuureista parhaat palat. Romanikulttuurissa on paljon sellaista, millä ei ole minulle henkilökohtaista merkitystä. En noudata esimerkiksi vaatetukseen liittyvää tapakulttuuria.

On myös paljon sellaisia tapoja, jotka haluan säilyttää elämässäni. Kuten rakkaus ja kunnioitus. Hienoja juttuja!”

Teksti ja kuvat: Maria Friman, toimittaja

Kuuntele GG Caravanin levyllä julkaistu Bullen Permu-kappale: