Omana itsenä maailmassa ja pelikentillä

Romaneista puhuttaessa keskustelu siirtyy usein syrjintään. Kaikki eivät kuitenkaan koe tulleensa syrjityksi. Ei ainakaan salibandyn maailmanmestari Markus Bollström.

"Olen pelannut salibandya 15 vuotta, mistä vajaat seitsemän vuotta maajoukkueessa.

Nyt aktiiviurani on loppu loukkaantumisten vuoksi. Olen silti tyytyväinen siihen mitä ehdin saavuttaa.

Pelikentillä ei kovinkaan usein törmää ”meikäläisiin”. Muutamia kertoja romaninuoret ovat tulleet juttelemaan sekä hakemaan kannustusta omaan urheiluharrastukseensa. He kysyvät, voivatko romaninuoret harrastaa liikuntaa vai tuleeko siitä sanomista.

Olen aina rohkaissut heitä – olenhan minäkin saanut tukea vanhemmiltani alusta lähtien! Varmasti sen takia olen voinut olla pelikentillä muiden joukossa omana itsenäni.

Kai sitä aina pelkää muiden reaktioita, kun aloittaa harrastuksen, jossa ei entuudestaan ole muita romaneita.

Olen itsekin miettinyt, miten joukkuekaverit suhtautuvat, jos katsomoon tulee romaniystäviäni.

Vaikka joukkuehengen pitäisikin olla niin hyvä, ettei kiusaamiselle ole sijaa, mutta on se silti mahdollista. Tämä voi pelottaa varsinkin nuorena.

Olen ylpeä taustastani.

Pelimatkoilla on tapana, että bussissa kukin vuorollamme viihdytämme toisiamme vitseillä ja hauskoilla tarinoilla.

Kerran kaveri, joka ei tiennyt minun olevan romani, meni bussin eteen kertomaan manne-vitsejä. Jälkeenpäin hän oli hieman nolona.

Joskus ennakkoluulot voivat olla hyvin lähellä, vaikkeivät ne kaikki ulospäin näkyisikään. En ole silti kokenut valtaväestön suhtautumisessa juuri mitään häiritsevää.

Jos olen liikkeellä romaniporukalla, saatan törmätä siihen, että taustani vaikuttaa saamaani kohteluun. Silloin sitä ottaa itsekin sopivasti nokkiinsa.

Ulkonäköni ei ehkä heti paljasta minua romaniksi. Joskus taustastani kerrottuani olen saanut siitä jopa positiivista palautetta. Monien mielipide romaneja kohtaan on myös sen jälkeen muuttunut.

Olen ylpeä taustastani. Sukujuuret antavat vahvan pohjan identiteetilleni.”

Teksti ja kuvat: Maria Friman, toimittaja