Ihan kuin muutkin

Samira Asp on kuin kuka tahansa kahdeksasluokkalainen. Kaverit ja koulu vievät suurimman osan ajasta. Romanitausta näkyy lähinnä kotiintuloajoissa.

”Opettajat sanovat usein, että olen aika villi. Toisaalta olen saanut hyvääkin palautetta keskittymiskyvystäni. Kaiken kaikkiaan koulu on mukava paikka ja opiskelu sujuu hyvin.

Minulla on paljon kavereita. Äidin mielestä voisin olla enemmän kotona. Koulupäivän päätyttyä teen läksyt, minkä jälkeen olen kavereiden kanssa. Katselemme leffoja, olemme kaupungilla – ihan vain chillailemme.

Kaveripiiriini kuuluu romaneita ja pääväestöä, molempia yhtä paljon. En tee eroa kavereiden välillä. Samanlaisia nuoria me olemme ja kiinnostuneita samoista asioista.

Koulussa olen nuori muiden nuorten joukossa. Kukaan ei kiinnitä huomiota etniseen taustaani. Se saattaa johtua myös siitä, etten itsekään tuo sitä erityisemmin esille. En koe tarvetta sellaiseen. 

Se, että olen romani, kuuluu tähän pakettiin.

Kaikki kyllä tietävät, kuka olen. Se, että olen romani, kuuluu  tähän pakettiin. Ei minun tarvitse sitä mainostaa.

Eroja minun ja pääväestön nuorten välillä on kasvatuksessa. Meillä kasvatus on paljon tiukempaa. Kotiintuloajoista en voi edes neuvotella, vaikka sitä aina välillä yritänkin.

Harmittaa, kun kaverit saavat jäädä kaupungille, mutta minun on lähdettävä kotiin. Luultavasti en edes saisi pyöriä kaupungilla, jos emme asuisi keskustassa!

Toinen ero on siinä, että kavereideni ei tarvitse miettiä, aikovatko he pukeutua romanihameeseen. Se on iso päätös.

Tiedän, että ilman romanihametta saan helpommin töitä. Ehkä tästä syystä äitini ei toivo minun päätyvän romanihameeseen.

Onneksi tätä päätöstä ei tarvitse tehdä nyt. Siihen on vielä aikaa.”

Teksti ja kuvat: Maria Friman, toimittaja