Bemari ja tumma nainen

Anthon Pirkkalainen on määrätietoinen nuori, joka haaveilee autoista. Vaikka koulunkäynti ei aina ole mukavaa, selkeä päämäärä auttaa jaksamaan.

”Kuulen koulukavereiden miettivän usein tulevaisuuden suunnitelmiaan. Minulle kaikki on selvää.

Tiedän tarkalleen, mitä haluan. Se, miten tähän tavoitteeseen pääsen, ei tunnukaan yhtä helpolta.

Isäni on aina korjannut ja myynyt autoja. Nyt hän aloittaa uuden työn korjaamolla, jossa hänellä on useita kymmeniä alaisia.

Ehkä isäni ansiosta olen itsekin innostunut autoista. Hän on muutenkin esikuvani ja haluan seurata hänen jalanjälkiään. Hän vain on niin cool.

Peruskoulun jälkeen suuntaan ammattikouluun autonasentajan linjalle. Sen jälkeen pyrin autoinsinöörin koulutusohjelmaan ammattikorkeakouluun.

Haluan seurata isäni jalanjälkiä.

Suurin haaveeni olisi suunnitella työkseni autoja. Mikä tahansa valmistaja kelpaisi, mutta olisihan se kova juttu, jos pääsisin joskus töihin BMW:lle!

Olen aikaisemmin pitänyt koulusta ja viihtynyt siellä hyvin. Kouluni vaihtui hiljattain, ja sen jälkeen koulunkäynti ei jostain syystä ole enää tuntunutkaan yhtä mieluisalta.

Selkeät tulevaisuudensuunnitelmat vaikuttavat siihen, että haluan kuitenkin suoriutua peruskoulusta niin hyvin kuin mahdollista.

Ilman haaveita ja unelmia olisi helpompi luovuttaa. En tarkoita, että jättäisin peruskoulun kesken, mutta voisihan siellä silti laittaa ”ranttaliksi”.

Opiskelu tuntuu vielä hieman kaukaiselta, mutta olen varautunut etsimään työtä opiskelun rinnalle. Onhan minun saatava rahaa, jotta voin ostaa auton ja ajeluttaa tyttöjä kaupungilla. Tulevan perheen elättäminenkin voi käydä kalliiksi, joten tienaaminen on hyvä aloittaa ajoissa!”

Teksti ja kuvat: Maria Friman, toimittaja