Syrjinnän monet kasvot

Ennen kuin muutin Suomeen, kävin täällä muutaman kerran turistina.

Kerran istuin Kauppatorin kahvilassa Helsingissä. Ohitseni käveli hienoihin asuihin pukeutuneita tummatukkaisia naisia. He herättivät kiinnostukseni.

Kyselin matkan aikana tapaamiltani suomalaisilta kavereilta: ”Keitä he ovat? Ovatko he teatteriesiintyjiä?”

Kaverit vastasivat: ”Ei, vaan romaneja. Varo heitä: he varastavat ja piilottavat tavaroita hameisiinsa.

(Japanista Suomeen muuttanut nainen)

Romaneihin kohdistuvaa syrjintää on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Yllä oleva tositarina kuitenkin kertoo, että kielteiset asenteet ovat syvällä ja ne tuodaan julki avoimesti.

Mistä asunto?

Syrjinnän ja ennakkoluulojen vuoksi romanit ovat valtaväestöä huonommassa asemassa työelämään, asumiseen ja palveluihin pääsyssä.

Usein kunnan vuokra-asunto on romaneille ainoa mahdollinen asuinmuoto, sillä yksityiset vuokranantajat eivät halua vuokrata asuntoaan romaneille.

Tämä on yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää, mutta monikaan asunnonhakija tai vuokranantaja ei tätä tiedä.

Omistusasunnon hankinta on useimmille romaneille mahdotonta työttömyyden ja heikon toimeentulon vuoksi.

Kaikkoavatko asiakkaat?

Ammatillisessa koulutuksessa olevat romanit törmäävät toistuvasti syrjintään esimerkiksi harjoittelupaikkaa etsiessään.

Motivaatio koulutusta ja työelämää kohtaan voi tyssätä työnantajien torjuntaan. Osa työnantajista myöntää työnhakijoille avoimesti pelkäävänsä asiakkaiden kaikkoavan, jos yritykseen palkataan romani.

Vähemmistövaltuutetun toimistolle tulee jatkuvasti yhteydenottoja tapauksista, joissa romanitaustaisia henkilöitä ei ole päästetty ravintolaan tai kauppaan.

Liikkeeseen ei oteta yhtä aikaa kolmea suurempaa ryhmää.

Joskus heitä on pyydetty poistumaan kesken ostosten, koska ”liikkeeseen ei oteta yhtä aikaa kolmea henkilöä suurempaa ryhmää”, tai jollain muulla syrjivällä perustelulla.

Mannettelu arkipäivää?

Romaniväestön keskuudessa ei ole riittävästi tietoa heille kuuluvista oikeuksista eikä heihin kohdistuvaa syrjintää aina tunnisteta.

Syrjinnän pelko vaikuttaa myös romaniväestön omaan toimintaan sekä yleensäkin osallistumisen aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen. Negatiivisiin asenteisiin on totuttu ja mannettelu on monelle arkipäivää.

Syrjinnänvastaista työtä on viime vuosina tehty romaneiden ja viranomaisten yhteistyönä. Meijän Puolue –mediakampanja pyrki herättämään keskustelua romaneihin kohdistuvista asenteista rap-musiikin kautta syksyllä 2011.

Marraskuussa 2012 käynnistetty Asenne meininki –kampanja taas herättelee työnantajia syrjimättömään rekrytointiin ja antaa nuorille työnhakijoille vinkkejä työnhakuun.

Molemmat kampanjat ovat osa Yhdenvertaisuus Etusijalle –hanketta.

Lähteet:
Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus v.2006.