Marko Stenroos - Onko hyväksi, että romani kouluttautuu?

Onks hyväks että mustalainen kouluttautuu? Sen täytyy tietysti olla hyväks.

Mutta että mun omassa elämässä mulle kävi niin, ett mä jouduin niinkuin väliveteen. Mun kieli ei ollut samanlaista, se mitä sä luet se tarttuu ja koulutuksen ne arvot tarttuu myös sulle. Et sä voi mennä niin kuin elämän läpi vaan.

Sitten kun mä tulin kotiin, sitten mun täti kävi haukkuu mua, miten sä oot noin kaajeemmoinen [omaksunut pääväestön tavat ja arvot].

(SKS, ROM-SF0023)

Tämä 1970-luvulla haastateltu romani halusi kouluttautua ja viihtyi koulumaailmassa. Sitaatti kuvaa hyvin ei ainoastaan sen hetkistä aikaa, mutta jossain määrin myös tämän päivän ongelmia romanien kouluttautumisessa.

Yhä useampi romanilapsi käy peruskoulun loppuun. Romanilapset keskeyttävät silti koulun huomattavasti useammin kuin pääväestön lapset. Samoin romaneilla on yhä prosentuaalisesti enemmän poissaoloja kuin pääväestön lapsilla.

Yhteiskunnassa, jossa kouluttautumisen tärkeys opitaan pienestä pitäen, tämä voi tuntua oudolta. Jo päiväkodissa ja esikoulussa valmistaudutaan monen vuoden kouluputkeen. Suomessa koulutus onkin maailman huippuluokkaa.

Koulu valmistaa tulevaa elämää varten ja tuo eväät työelämässä pärjäämiselle. Tai, jos ollaan tarkkoja, koulu antaa eväät sellaiseen elämään, jota arvostetaan suomalaisessa kulttuurissa.

Romanikulttuuri on erilainen kuin pääväestön kulttuuri. Romani arvostaa omaa yhteisöään, omaa väkeään, omaa kulttuuriaan ja sen tapoja. Näihin asioihin opitaan – ei lukemalla ja istumalla koulunpenkillä, vaan olemalla läsnä omassa yhteisössä. Oppiminen tapahtuu tarkkailemalla, miten muut toimivat. Aina ei ole edes sopivaa kysyä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla.

Romanit kunnioittavat sosiaalisia taitoja.

Sanaton oppiminen vaatii tilannetajua ja nopeaa oivaltamiskykyä, mutta ei teoreettista osaamista.

Romanit kunnioittavat sosiaalisia taitoja, eli kykyä tulla hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tällainen henkilö osaa tarkkailla ihmisiä ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.

Erityisesti menneinä vuosikymmeninä tämä taito oli tärkeä. Romanien selviytyminen oli monesti kiinni siitä, miten he osasivat viestiä muiden kanssa. Miten sai esimerkiksi kauppatavaran myytyä tai selviytyi tilanteista, joissa romaneita vainottiin.

Ennen romanit kiertelivät maaseudun kylissä ja tekivät erilaisia lyhytkestoisia maataloustöitä.

Elämä on tuosta ajasta kuitenkin muuttunut paljon ja selviytyminen nyky-yhteiskunnassa asettaa uudenlaisia vaatimuksia niin pääväestölle kuin romaneillekin. Elämässä on vaikea selviytyä ilman koulussa opittuja taitoja.

Jos haluaa olla osa yhteiskuntaa, on kouluttauduttava. Kylkiäisenä tulevat kuitenkin pääväestön arvot ja elämäntapa, jotka saatetaan kokea romanikulttuuria ja -arvoja uhkaaviksi.

Yhtenä osoituksena yhteiskunnan ja myös romanien elämäntavan muuttumisesta on romanikielen kuihtuminen: sen taitajat ovat nykyään harvassa, vaikka elvyttäviä toimia onkin tehty.

Romanikulttuuri on yhteisöllinen kulttuuri: yksilön toiminta ei riipu ainoastaan hänen omista valinnoistaan ja toiveistaan, vaan jokaisen on otettava huomioon myös yhteisön jäsenten odotukset.

Sen sijaan, että kysyttäisiin yksilökeskeisesti ”Onko hyväksi, että romani kouluttautuu?”, voitaisiin kysyä ”Miten kouluttautuminen hyödyttäisi romaniyhteisöä ja -kulttuuria?”.

Tätä kautta saatetaan päästä toimiviin ratkaisuihin romanilasten koulutusta suunniteltaessa ja kehitettäessä.

Teksti: Marko Stenroos, projektipäällikkö, valtiotieteiden kandidaatti