"Vapaat kulkijat" sisällissodassa

Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Vaikka romanit olivat saaneet Suomen kansalaisuuden jo vuonna 1809, itsenäistyminen ja uusi perustuslaki vahvistivat heidän kansalaisuuttaan.

Perustuslaki takasi kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet ja myös pääväestö alkoi nähdä romanit osana Suomen kansaa.

Perustuslaki ja itsenäistyminen
vahvistivat romanien kansalaisuutta. 

Itsenäistymisen myötä niin itä- kuin länsirajat sulkeutuivat. Suomen puolelle jääneiden Karjalan romaneiden kiertelyreitit lyhenivät ja taloudellinen tilanne heikkeni.

Kovat otteet käyttöön

Suomen itsenäistymistä seuranneessa repivässä sisällissodassa romaneja pidettiin aluksi puolueettomina ”vapaina kulkijoina”. Heitä ei yritetty värvätä väkisin mukaan sotaan.

Romaneita suojasi sekin, että heidät tunnettiin omilla paikkakunnillaan ja heitä pidettiin epäpoliittisina.

Keväällä 1918 sotivien osapuolten otteet kuitenkin kovenivat. Samalla monilla paikkakunnilla kärsittiin suoranaista nälänhätää.

Asepalvelusta kieltäytyviä henkilöitä pidätettiin ja surmattiin summittaisesti niin punaisella kuin valkoisellakin puolella. Tässä joukossa oli myös romaneja.

Jakautunut yhteiskunta

Sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan päätyttyä itsenäinen Suomi oli väkivallan runtelema, köyhtynyt ja syvästi jakautunut yhteiskunta.

Vuonna 1929 alkanut syvä lama kosketti myös romaneja. Joukkotyöttömyys laittoi liikkeelle kymmeniätuhansia kulkijoita sekä kaupungeissa että maaseudulla. He kiersivät romanien tavoin talosta taloon leipää ja yösijaa etsien. Epävarman tulevaisuuden pelottamina monet talot sulkivat kulkijoilta ovensa.

Lähteet:
Tervonen Miika: Kiertolaisia, silmätikkuja ja rintamamiehiä: autonomian ajan loppupuolelta toiseen maailmansotaan (1860–1945). Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.