Passittomat pakkotyöhön

1700-luvulla matkustaminen oli luvallista vain, jos henkilöllä oli virallinen matkapassi.

Ilman passia olevat henkilöt voitiin pidättää ja ohjata maaherran kuulusteluun, josta matka jatkui usein pakkotyöhön. Näin kävi myös monelle romanille.

Pakkotyössä olot olivat karut ja moni kuoli ennen kuin vuoden mittainen pakkotyöjakso päättyi.

Vapaata työvoimaa

Suuri Pohjan sota päättyi vuonna 1721 Ruotsin ja Venäjän välillä solmittuun Uudenkaupungin rauhaan.

Ruotsin suurvalta-asema oli mennyttä. Sodat olivat kurittaneet väestöä ja varallisuutta ja renkien ja piikojen pestaaminen tiloille oli vaikeaa.

Romanit eivät olleet täysin yhtenäinen ryhmä.

Vapaata työvoimaa, kuten romaneja, alettiin pitää tiloilla hyvinä palkollisina. Silti ”mustalaisten” karkottamiseen kehottavia säädöksiä annettiin vielä 1740-luvulle saakka.

On hyvä muistaa, että romanit eivät olleet täysin yhtenäinen ryhmä, eivätkä kaikki heistä kokeneet vainoa.

Romanit harjoittivat monenlaisia elinkeinoja: he kävivät hevoskauppaa, toimivat hevosenkengittäjinä, sotilaina ja käsityöläisinä. Mukaan mahtui myös porvareita, kouluja käyneitä ja torppareita sekä muita sosiaalisia ”kohoajia”.

Lähteet:
Rekola Tuula: Romanien varhaisvaiheet Suomessa: 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Suomen romanifoorumi
Romano Missio 
Ollikainen Marketta: Vankkurikansan perilliset. Yliopistopaino 1995.