Suomeen 1500-luvulla

Romanit saapuivat Pohjoismaihin 1500-luvun alussa, ensin Ruotsiin vuonna 1512. Suomessa ensimmäinen maininta romaneista on Ahvenanmaalta vuonna 1559.

Romanien olot eivät olleet täällä sen paremmat kuin muuallakaan Euroopassa. Heitä karkotettiin maasta ja kirkko sulki romanit toimitustensa ulkopuolelle. Heitä ei saanut haudata eikä heidän lapsiaan kastaa.

Radikaali hirttolaki

Vuonna 1637 tuli voimaan laki, jonka mukaan kaikki romanit tuli karkottaa ja maahan jääneet voitiin teloittaa ilman oikeudenkäyntiä.

Hirttolaki oli voimassa vuoteen 1748 saakka.

Tätä niin kutsuttua hirttolakia pidettiin jo tuolloin outona ja radikaalina, eikä sitä ilmeisesti koskaan noudatettu. Laki oli silti lievennettynä voimassa vuoteen 1748 saakka.

Asutusta autiotiloille

1600-luvulla Suomessa kiersi useita romaniryhmiä. 1660-luvulla romaneille tarjottiin asuttavaksi sodan autioittamia tiloja itärajan tuntumasta ja samalla heidät velvoitettiin osallistumaan rajan puolustukseen.

Vuonna 1663 koettiin vaikea katovuosi ja koko väestön toimeentulo oli vaikeaa. Romaneilla ei ollut rahaa tiloilla tarvittavien tarvikkeiden ostamiseen ja he palasivat lopulta vanhaan kiertävään elämäntyyliinsä.

Lapset kasteelle

Koska Ruotsin suurvalta-armeija kärsi sotilaspulasta, moni romani päätyi karkotusten sijaan armeijaan töihin. Romanien hevostenhoitotaidot olivat armeijassa etu.

Vuonna 1686 kirkkolaissa säädettiin, että romanien lapset on kastettava, jos vanhemmat näin toivovat. Lain tavoite oli, että romanit asettuisivat asumaan paikoilleen.

Mikäli vanhemmat eivät suostuisi luopumaan kulkevasta elämäntavasta, heidän pitäisi jättää lapsensa muiden hoiviin kristilliseen kasvatukseen.