Yöksi tuttuun taloon

Romanien elinkeinot 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa edellyttivät jatkuvaa uusien asiakkaiden etsintää ja paikkakunnan vaihtamista.

Romanit kiersivät ympäri vuoden ja yleensä vähintään yhden perhekunnan eli viidestä kymmeneen hengen voimin.

He kiersivät pääasiassa samoissa taloissa, yleensä parin kolmen pitäjän alueella. Näiden ”tuttujen talojen” väki tunnettiin hyvin, ja kaupankäynnin lisäksi heiltä pyydettiin majapaikkaa.

Erityisesti talvisin, kun yksikin ulkona vietetty yö saattoi olla hengenvaarallinen, majoituksen saaminen oli välttämätöntä ja sitoi romanit tiukasti talollisväestöön.

Monenlaisia kulkijoita

Monet kunnat määräsivät sakkorangaistuksia taloille, jotka majoittivat kiertäviä romaneita 1860-luvulta 1900-luvulle.

Maaseudun väestö oli kuitenkin tottunut kaikenlaisiin kulkijoihin: työmiehiin, tukkilaisiin, suutareihin ja niin edelleen. Myös romaneilla oli maalaisyhteisössä oma paikkansa.

Majoitusta tarjosivat varsinkin pienviljelijät ja torpparit. Yleensä romanit yöpyivät talossa yhden tai kaksi yötä kerrallaan.

Kulkiessaan romanit välittivät talosta taloon uutisia ja tietoja alueen tapahtumista. Lisäksi he toivat taloihin mukanaan ruokaa.

Kouluun vaikea päästä

Koska romaneilla ei ollut vakituista asuinpaikkaa, lapset eivät päässeet aina kouluun. Jotkut romanilapset oppivat lukutaidon kylän kiertokouluissa ollessaan majoitettuina johonkin taloon.

Voi sitä riemua, kun tajusin, että nyt minä osaan lukea!

Eräs vanha romaninainen kertoo tuosta ajasta näin:

Opettelin talon lasten kanssa koulunkäyntiä kiertokoulussa, joka viipyi pari viikkoa talossa, jossa olimme majoitettuna. Opin kyllä aika nopeasti kirjaimet, mutta en millään osannut yhdistää niitä sanoiksi.

Myöhemmin keväällä, kun olimme majoittuneet erään järven rannalle ja siinä nuotiolla ollessa katselin sokeritoppassa olevia kirjaimia. Sitten yhtäkkiä ymmärsin, että siinä luki ”sokeri”.

Voi sitä riemua, kun tajusin, että nyt minä osaan lukea! Sen jälkeen sainkin aina lukea kaikki mitä aikuiset halusivat tietää.

(ROM SF –aineisto / JOIN-hankkeen nettilehti) 

Lähteet:
Tervonen Miika: Kiertolaisia, silmätikkuja ja rintamamiehiä: autonomian ajan loppupuolelta toiseen maailmansotaan (1860–1945). Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Varokaa mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa. Helsingin kaupungimuseon materiaali.
ROM SF –aineisto, SKS