Tulot eri lähteistä

1900-luvun alussa Suomi oli köyhä maa, jossa suuri osa pienviljelijöistä joutui turvautumaan säännöllisesti hätäravintoon.

Maaseudulla oli paljon liikaväestöä, joista osa lähti paremman tulevaisuuden perässä Amerikkaan, osa kierteli talosta taloon piikoina ja renkeinä.

Asunnottomat ja maattomat romanit olivat taitavia selviytyjiä ja hankkivat tulonsa eri lähteistä.

Elintärkeä hevonen

Vielä 1800-luvulla romanimiesten elinkeinot liittyivät yleensä hevosiin.

Hevosen omistaminen oli romanille kunnia-asia. Hevoset mahdollistivat liikkuvuuden, johon romanien toimeentulo perustui. Lisäksi hevoset olivat haluttuja kauppatavaroita.

Hevonen oli romanien pelto.

Jotta hevosista saatiin maataloustöissä hyötyä, ne vaativat ylläpitoa ja varusteita, eli kengittämistä, tautien parantamista, kastrointia sekä satuloita, länkiä ja niin edelleen.

Tämä kaikki tarjosi romaneille työ- ja kauppamahdollisuuksia. Hevonen oli romanien pelto, joka korvasi puuttuvat maat ja talot.

Hevoskauppa oli romanimiesten päätulonlähde myös 1900-luvun alussa. Tämän lisäksi he toimivat kuohitsijoina, kengittäjinä ja ohjasten punojina, teroittivat veitsiä, valmistivat erilaisia hevostarvikkeita ja osallistuivat talojen peltotöihin.

Pyytäjälle annettiin

Kerjääminen oli useille perheille välttämätön osa elantoa. Kerjäämiseen turvautuivat romanien lisäksi muu maaton väestö ja erilaiset muut kulkijat. Yleensä pyytäjille myös jotain annettiin.

"Pyytämisen" lisäksi romaninaiset tekivät käsitöitä sekä osallistuivat talojen maatalous- ja kotitöihin. He myös povasivat kädestä tai korteista pientä maksua vastaan ja harjoittivat perimätietona opittuja parantamiskeinoja.

Lisäksi naiset huolehtivat lapsista ja valmistivat ruoan. Romanikulttuurin edellyttämä puhtaus tarkoitti jatkuvaa pyykin pesua, mikä ei kiertolaisoloissa ollut helppoa.

Savolainen talon emäntä kuvaa romaninaisten töitä 1900-luvun alkupuolella näin:

Ne naeset ei oekee laeskanna joutannuh olemaa. Ensin ruvan kerjuu, lasten kantaminen helemassaa koko päevän, ruval laetto lasten ja pyykim pesut. Kuv vähänki istuvat nin virkkuu kätee.

Lähteet:
Tervonen Miika: Kiertolaisia, silmätikkuja ja rintamamiehiä: autonomian ajan loppupuolelta toiseen maailmansotaan (1860–1945). Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Varokaa mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa. Helsingin kaupungimuseon materiaali.