Eroon irtolaisuudesta

1800-luvulla henkikirjoittautumattomat eli ilman ”kirjoja” elävät joutuivat helposti pidätetyiksi.

Nimismiehet ja papit olivat haluttomia ottamaan romaneita pitäjän kirjoille. Tästä syystä kiertävien romanien elämä oli epävarmaa ja he päätyivät usein pidätetyiksi.

Liikkeelle elannon perässä

Suuret nälkävuodet 1867–1868 panivat kymmenet tuhannet suomalaiset liikkeelle leivän hakuun. Vuonna 1879 säädettiin elinkeinovapauslaki ja laki vaivaishoidosta. Tämän jälkeen jokainen sai periaatteessa etsiä elantoaan mistä halusi.

Muodollinen tasa-arvo ei estänyt romanien muita ankarampaa kohtelua.

Vuonna 1883 säädettiin irtolaisasetus, jossa irtolaisuus yhdistettiin enää työtä kaihtavaan, siveettömään tai muutoin ”pahantapaiseen” elämään.

Muodollinen tasa-arvo ei silti estänyt romanien muita ankarampaa kohtelua. Nimismiehet käyttivät uutta lakia aiempaan tapaan karkottaakseen ”sudet, mustalaiset ja kerjäläiset”. Paikallisviranomaiset katsoivat silti usein romanien kiertelyä läpi sormien.

Lähteet:
Tervonen Miika: Kiertolaisia, silmätikkuja ja rintamamiehiä: autonomian ajan loppupuolelta toiseen maailmansotaan (1860–1945). Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Varokaa mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa. Helsingin kaupungimuseon materiaali.