Mistä ratkaisu "mustalaiskysymykseen"?

Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän hallintaan 1809. Romanit saivat tuolloin Suomen suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden, eli heistä tuli automaattisesti uuden valtion jäseniä.

1800-luvulla suomalainen yhteiskunta oli monella tavalla murroksessa: nälkävuodet koettelivat, väestönkasvu ja teollistuminen kiihtyivät, kaupungit kasvoivat ja siirtolaisuus lisääntyi.

Suomalaista kansallisaatetta luotiin muun muassa julkistamalla ensimmäinen versio Suomen lipusta ja Maamme-laulu vuonna 1848.

Fennomaanit eli kansallismieliset halusivat luoda ”mieleltään ja kieleltään” yhtenäisen kansan. Romanit, samoin kuin juutalaiset ja saamelaiset, sopivat huonosti tähän kansallisen yhtenäisyyden ihanteeseen.

Kiivasta keskustelua

Lehdistössä ja valtiopäivillä käytiin 1860-luvun lopulta alkaen kiivasta keskustelua ”mustalaiskysymyksestä”, eli romanien sosiaalisesta, uskonnollisesta ja poliittisesta asemasta.

Suomen alueella oli tuolloin noin 1500 - 2500 kiertävää romania - vähemmän kuin promille koko väestöstä.

Romaneja pidettiin irtolaisina, kerjäläisinä ja rikollisina. Myös romanien omaa kieltä ja kulttuuria pidettiin ongelmana.

Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsitteli rikoksia. Lehdistökirjoittelu loi osaltaan kiilaa romanien ja muiden suomalaisten väliin.

Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsittely rikoksia.

Wallen komitea avuksi

”Mustalaiskysymyksen” ratkaisemiseksi asetettiin niin sanottu Wallen komitea.

Se ehdotti mietinnössään vuonna 1900 erityisten mustalaiskoulujen perustamista. Niiden tavoite oli ”romanilasten suojelu vanhempien mustalaisten vaikutukselta”.

Jotta romanilapset ja -nuoret olisi saatu sulautettua pääväestöön, komitea ehdotti heidän huostaanottoaan ja romaneille suunnattuja lastenkoteja. Lisäksi aikuisille romaneille olisi tarjottu ammattikoulutusta työlaitoksissa.

Helmikuun manifesti

Vaikka komitea perusteli ehdotuksiaan yhdenvertaisuuden edistämisellä, todellinen tavoite oli romanien sulauttaminen valtaväestöön ja romanikulttuurin hävittäminen.

Komitean ehdotukset hautautuivat vähin äänin. Nikolai II:n antama Helmikuun manifesti käynnisti vuonna 1899 venäläistämisohjelman. Se oli sokki suomalaiselle hallitsevalle luokalle ja siirsi poliittisen huomion romaneista  muihin kysymyksiin.

Lähteet:
Tervonen Miika: Kiertolaisia, silmätikkuja ja rintamamiehiä: autonomian ajan loppupuolelta toiseen maailmansotaan (1860–1945). Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Markkanen Airi, Puurunen Heini, Saarinen Aino (toim.) HUOMIO! Romaneja tiellä. Like 2012.
Ollikainen Marketta: Vankkurikansan perilliset. Ihmisoikeusliitto ry:n julkaisusarja N:o 3, 1995.
Filosofian tohtori Panu Pulman haastattelu 18.4.2012.