Elämäntapa murroksessa

Maailmansotien lisäksi 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet muuttivat romanien elämää suuresti.

Maaseutu autioitui ja teollinen tuotanto lisääntyi, minkä vuoksi romanien perinteiset ammatit, kuten käsityöt ja hevosten hoito, menettivät vähitellen merkitystään.

Uusien toimeentulokeinojen hankkiminen vaati koulutusta, johon romanien oli muun muassa heikon asuntotilanteen vuoksi vaikea päästä.

Ennakkoluulot perustuvat pitkälti tietämättömyyteen.

 Tavaroiden ja palveluiden vaihtokaupat harvenivat myös maaseudulla. Samalla, kun rahan käyttö lisääntyi, romanien ja pääestön vuorovaikutus väheni.

Kun ihmiset etääntyivät toisistaan, ennakkoluulot lisääntyivät. Romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot perustuvatkin pitkälti tietämättömyyteen. 

Tiivistä yhteistyötä

1950-luvulla ahtaissa romanislummeissa alkoi tapahtua tapojen yhdistymistä.

Karjalaiset toivat muun Suomen romanikulttuuriin uusia piirteitä: miesten käsityöperinteen, venäläisvaikutteista musiikkia ja oman murteensa.

Vaikka erojakin yhä oli, voidaan sanoa, että toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet muovasivat eri alueiden romanisuvuista entistä yhtenäisemmän suomalaisen romanikulttuurin.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat vaikeita aikoja, köyhät romaniperheet auttoivat toisiaan.

Monen vanhemman romanin mukaan nämä olivat viimeisiä vuosia, jolloin perinteinen liikkuva romanielämä oli ainakin jossain määrin mahdollista ja romanitavat, kieli ja vanhempien kunnioitus voimissaan.

Lähteet:
Tervonen Miika: Romanit ja suuri muutos. Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Syrjä Hannele ja Valtakari Mikko: Romanien pitkä matka työn markkinoille. Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 22/2008.
Airi Markkanen (2003) Luonnollisesti. Etnografinen tutkimus romaninaisten elämänkulusta. Joensuun yliopisto.
Ihmisoikeudet.net