1939-1945 - Synkkä vainon aika

Synkin ajanjakso romanien historiassa on toinen maailmansota, jolloin koettiin suurimmat järjestelmälliset vainot.

Varovaistenkin arvioiden mukaan sodan aikana kuoli yli puoli miljoonaa romania, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona. Osa romaneista kuoli keskitysleireillä, osa kuljetusten aikana, osa tapettiin kotikylissään.

Romanit osallistuivat Suomen puolustamiseen talvi- ja jatkosodissa kuten muutkin Suomen kansalaiset. Rintamalla oli arvioiden mukaan yli 1000 romanimiestä.

Helsingissä, Hietaniemen hautausmaalla on sodissa vuosina 1939–1945 kaatuneiden romanien muistomerkki. Kuva: Malla Laitin kokoelmat.

Mistä asunto?

Toisen maailmansodan jälkeen romanien olot tiukentuivat entisestään. Yli kolmannes Suomen romaneista asui sodassa menetetyssä Karjalassa ja joutui lähtemään evakkoon.

1950-luvulla yhä suurempi osa evakkoromaneista päätyi Helsingin alueelle, koska siellä oli muuta maata enemmän toimeentulomahdollisuuksia myös romaneille.

Romanit jätettiin sodan jälkeen heitteille.

Romanien asuttaminen tuotti viranomaisille suuria ongelmia.

Romanit ajautuivat asumaan kaupunkien reunamien slummialueille. Pahimmillaan romanit asuivat metsissä majoissa ja hätäisesti kyhätyissä, ahtaissa hökkeleissä. 

Yhdeksän neliömetrin kokoisessa väliaikaisasunnossa saattoi asua jopa 19 henkeä, eli kaksi perhekuntaa isovanhempineen, lapsineen ja lapsenlapsineen.

"Kerjääminen ja kaupustelu kielletty"

Romaninaisten perinteiset elinkeinot, kuten käsitöiden myynti ovelta ovelle, povaus ja kerjääminen, yleistyivät suurkaupungeissa sotien jälkeen.

Kerjäämiseen ja kaupusteluun alettiin suhtautua karsaasti ja ne kiellettiin monissa taloyhtiöissä kyltillä ja Helsingissä myös kaupungin järjestyssäännössä vuonna 1957.

Kahden kerroksen väkeä

Vaikka virallinen Suomi on ylpeillyt sotavelan maksulla ja evakkojen asuttamisella, romanit jätettiin sodan jälkeen heitteille. Taustalla oli myös avointa rasismia. Osa romaneista oli ja on katkeria siitä, että miehet kelpasivat rintamalle kuolemaan, mutta sodan jälkeen väki jäi tyhjin käsin.

Romanievakkojen asuttamisen epäonnistuminen romahdutti Suomen romanien elin- ja asuinolot pitkäksi aikaa. Slummiutuminen johti myöhemmin siihen, että iso osa 1950- ja 1960-lukujen romanilapsista pantiin lastenkoteihin, jotta he pääsisivät parempiin oloihin.

Lähteet:
Tervonen Miika: Romanit ja suuri muutos. Teoksessa Pulma Panu (toim.) Suomen romanien historia. SKS 2012.
Romanien reitit. Suomen kulttuuriperintokasvatuksen seuran opetusaineisto.
Airi Markkanen: Luonnollisesti. Etnografinen tutkimus romaninaisten elämänkulusta. Joensuun yliopisto, 2003.
Ollikainen Marketta: Vankkurikansan perilliset. Ihmisoikeusliitto ry:n julkaisusarja N:o 3, 1995.
Filosofian tohtori Panu Pulman haastattelu 18.4.2012.
YLEn Elävä arkisto: Suomen romanien tuntematon sota (kesto n. 10 min.).