Uhmaa ikä kaikki

Uhmaa ikä kaikki - "Meidän tytöllä on uhmaikä." - "Niin on meidänkin tytöllä, ollut jo viisi vuotta!" Toisinaan tuntuu että koko ihmisen elämä on yhtä uhmaikää, kehdosta hautaan. Jotain perää uhmaikä -termissä kuitenkin on.

Lapsen kehitykseen kuuluu vaiheita, jolloin uhmakkuus, kiukku ja negatiiviset tunteet ja tuntemukset ovat tavallista enemmän pinnassa. Näissä vaiheissa vanhemmista tuntuu helposti siltä, että kasvatuksessa on mennyt jotakin todella pahasti pieleen. Eikö lapseni kunnioita minua? Mitä olen tehnyt väärin ja mitä voisin tehdä toisin? Miksi hän käyttäytyy näin? Onko tällainen käytös edes normaalia?

Uhmaikä on luonnollinen ja varsin tarpeellinen kehitysvaihe lapsen elämässä. Uhmaiän myötä lapsi opettelee tärkeitä taitoja, kuten itsenäistymistä, vanhemmistaan irtautumista,  pettymysten sekä ylipäätään kaikenlaisien tunteiden käsittelyä. Uhmaiän ravistellessa lasta oma tahto ottaa vallan ja äkkipikaiset, täysin ennalta arvaamattomat raivokohtaukset täyttävät monta hetkeä päivästä. Uhmaikää ei voi häätää. Se poistuu aikanaan. Raivoavan lapsen taltuttamiseenkaan ei ole yksioikoista lääkettä.

Omien hermojen kurissa pitäminen on tärkeää. Vaikka huutavalle lapselle tekisikin toisinaan mieli huutaa takaisin, on kaikille osapuolille edullisempaa pysyä itse rauhallisena. Lapsen on vaikea ymmärtää toimivansa väärin, jos häntä neuvova aikuinen toimii lasta kieltämällä tavalla itsekin. Kiukun ja tunteiden hallitsemista voi opettaa lapselle antamalla esimerkkiä.

Osoita lapselle, että olet paikalla ja ymmärrät hänen mielipahansa. Vaikka et aina ymmärtäisikään. Lapsen tunteiden ja pettymyksen vähättely ei tuota tulosta. Aikuista ei haittaa väärässä asennossa sojottava kengännauha, mutta uhmaikäiselle tämä voi olla hyvin kinkkinen ongelma.

Raivoavan lapsen voi aivan rauhassa antaa raivota. Jos tämä on vaaraksi itselleen taikka muille, on lapsi hyvä ottaa tiukkaan syliotteeseen ja estää näin vahinkoa tapahtumasta. Kiinni pitävä syli voi aluksi hermostuttaa lasta entisestään, mutta lopulta tämä on hyödyksi. Lapsi saa sylistä turvaa. Lisäksi lapselle välittyy sanaton viesti siitä, että aikuiset ovat lopulta tilanteen herroja. Uhmaikäisen lapsen arjessa rutiinien ja aikataulujen merkitys kasvaa entisestään. Johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa, niillä pärjää pitkälle. Antaa tulla vain, huutoa ja itkupotkuraivareita!