Kuka päättää?

Jokaisella vanhemmalla on tietynlainen mielikuva siitä, kuinka "normaali" lapsi käyttäytyy. Näiden mielikuvien perusteella asetamme odotuksemme lapsen käyttäytymiselle. Vanhempien mielikuvat ovat eroavaisia keskenään, mutta niin ovat lapsetkin. Jopa saman perheen sisarukset, joilla on samat geenit ja kasvatus, voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Toinen on temperamenttisempi, toinen rauhallisempi. Niin tulee ollakin. Kasvatuksessa ja lapselle asetetuissa odotuksissa on otettava huomioon myös lapsen luonne ja persoonallisuus. Vanhemmat eivät voi koskaan alistaa lastaan täysin omaan tahtoonsa. Lapselle tulee suoda oikeus omaan mielipiteeseen ja tahtoon. Aikuisen valitsema mekko ei välttämättä ole yhtä kaunis lapsen mielestä.

Sinä päätät mitä ja milloin syödään. Lapsi päättää kuinka paljon.

Sinä päätät mihin aikaan käydään nukkumaan. Lapsi päättää minkälaisessa yöpuvussa.

Sinä päätät mitkä tv-ohjelmat ovat lapselle sopivia. Lapsi päättää valitsemistasi mieleisimmän.

Lapsen mielipiteiden huomioiminen ei ole huonoa kasvatusta ja lapsen tahtoon taipumista. Tärkeistä asioista päättää aina aikuinen. Pienemmissä asioissa voi ottaa lasta mukaan päätöksen tekoon. Voit valita tarhavaatteiksi kolme eri vaihtoehtoa, joista jokainen on hyvä ja tarkoitukseen sopiva. Lapsi voi päättää, minkä näistä kolmesta valitsee. Jos teemme päätökset lapsen puolesta pienissäkin asioissa, on päätöksenteko isompana hankalaa. Tuolloin voi olla vaikeaa kieltäytyä silloin, kun se olisi tarpeen. Antamalla lapselle mahdollisuuden saada vaikuttaa häneen liittyvissä asioissa, oppii lapsi päätöksentekoa, harkitsemista ja omien mielipiteiden tuottamista ja osoittamista. Lapsi kokee myös olevansa tärkeä ja että häntä ja hänen mielipiteitään kunnioitetaan.