Romanitaustan näkyminen taiteen tekemisessä

Taiteilijan identiteetin rakentaminen merkitsee käsityksen muodostamista omasta yksilöllisyydestä, omista arvoista ja niistä päämääristä, joihin elämässä pyrkii. Identiteetti antaa pohjan esimerkiksi sitoutumiselle ammatilliseen valintaan, parisuhteeseen, perherooliin sekä uskonnolliseen ja poliittiseen ideologiaan. (Fadjukoff, 2007, 57)

Tor-Björn Hägglund kirjoittaa artikkelissaan ’Luovuus psykoanalyyttisen tutkimuksen valossa’ että voimakkaasti luovilla henkilöillä on siten monta omakuvaa, johon kuhunkin

liittyy oma identiteetti, ensisijaisesti luovan minän ja arkipäiväisen minän eri

identiteetit.

Kaikkein selvimmin romanikulttuurin näkyminen näkyy romanimuusikon, romaniperinnelaulujen laulajan sekä kirjailijan ja teatterin tekijän taiteessa. Heidän kohdallaan romanitaustan näkyminen omissa töissään on monin paikoin niin ilmeistä, että jopa romanikulttuurin tunnusmerkkejäkin tuntematon tunnistaa, että kyse on jostain muusta kuin pääväestön esittämästä taiteesta. Tässä yhteydessä on hyvä ehkä lisätä myös se, että etenkin romaniperinnelaulut ja romanimusiikki esitetään toisinaan myös romanikielellä.  Klassisen ja toki myös muunkin musiikin esittäjän tietynlainen virtuoosimaisuus puolestaan on ehkä osa romanitaiteeseen ja etenkin romanimusiikin esittämiseen yhdistettävä tekijä, muuallakin kuin Suomessa.

Taiteilijana ja romanina yhtä aikaa oleminen vaikuttaisi olevan ehkä kuitenkin helpompaa ja luontevampaa kuin uskoisi. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö apurahojen hakeminen ja keikkojen saaminen eli elinkeinon harjoittaminen olisi osalle heistä samanlaista arkipäiväistä olemassa olon taistelua kuin monille muillekin suomalaisille taiteentekijöille.

Romaniväestön keskuudessa, jokaisessa suvussa, on aina ollut luovia ja taiteellisia ihmisiä, joita oma ryhmä eli romanit eivät välttämättä ole pitäneet tarpeeksi arvossa, sillä kuten sanottu, heitä on aina ollut useita ja tarjontaa tuntuu olevan. Etenkin musiikkipuolella.

Näyttäisi siltä, että romani- ja taiteilijaidentiteetit eivät olisi erillisiä identiteettejä, vaan näyttäisivät olevan varsin tyytyväisinä siinä roolissa, identiteetissä mitä he itse etnisesti pitävät itsellään olevan. (Grönfors 2012, 39)

Janette Grönfors

Mielenkiintoista ja mieltä lämmittävää on se, että romanien harjoittamassa taiteessa näkyy romanius tahattomasti ja automaattisesti. Tämä puolestaan vahvistaisi sitä yleistä kuvitelmaa romaniväestön tunnepuolen vahvuudesta ja herkkyydestä. (Grönfors, 2012, 40) Tästäkään ei ole tiettävästi tutkimuksia liiemmin tehty. Vuonna 1991 ja Veijo Rantala tekivät haastattelututkimuksen ”Aito mustalainen on lämmin ihminen”, jossa aihetta käsitellään jonkin verran 15 romanin haastatteluissa.

Voisi sanoa, että romanina ja taitelijana yhteiselo on luontevaa, eivätkä ne ole erillisiä rooleja.