Vaikeat ajat

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Suomen romaneille erityisen hankala. Sodan jälkeen evakkoon joutuneiden joukossa oli arviolta noin kolmasosa koko Suomen romaniväestöstä. Siirtoväen asuttaminen osoittautui vaikeaksi, ja varsinkin romanien asuttamisessa epäonnistuttiin.

Romanit alkoivat asuttaa kaupunkien laitamia, jonne syntyi erilaisia hökkelikyliä. Heidän maaseudulla käyttämänsä selviytymiskeinot eivät toimineet enää kaupunkioloissa. Myös maaseudulla romanit alkoivat asettua paikoilleen, koska heitä otettiin yhä vastahakoisemmin vastaan taloissa.

Epäluulot romaneja kohtaan kasvoivat, ja lehdistössä romanit leimattiin usein varkaiksi ja huijareiksi. Romanien pelkoina olivat muun muassa lasten sijoittaminen lastenkoteihin, joutuminen työleirille tai irtolaislainsäädännön rikkomisesta aiheutunut vankeusrangaistus. Slummeissa elettiin köyhyyden keskellä, ja ongelmaa hoidettiin pakkosijoittamalla romanilapsia lastenkoteihin. Romanien elämäntapa nähtiin haitallisena ja poiskitkettävänä.

Romanit olivat taistelleet sodassa muiden suomalaisten tavoin, mutta heidän osuutensa unohdettiin hyvin nopeasti sodan jälkeen.

Inka Jeskanen