Suomen romanit ja toinen maailmansota

Suomen romanit ja toinen maailmansota
 
Suomessa romanit eivät olleet väkivaltaisten vainojen kohteena. Sen sijaan romanimiehet olivat talvi- ja jatkosotien aikana pääsääntöisesti isänmaan palveluksessa, joko rintamalla, töissä, tai työvelvollisina. Asepalveluksessa oli arvioiden mukaan vähintään 300 romanimiestä, ja sankarivainajissa ainakin 60 romanisoturia. Sota vaikutti romaneihin myös monilla muilla tavoilla. Arviolta kolmasosa Suomen romaniväestöstä oli asunut ennen sotia Karjalassa, ja tämä n.1000 hengen joukko joutui nyt siirtymään pois vanhoilta kotiseuduiltaan ja kiertoreiteiltään. Elantoa ja asuinsijoja etsiessään evakkoromanit hajautuivat ympäri maata, yleensä ilman muiden Karjalasta paenneiden saamaa valtion tukea.
 
Oman lukunsa muodostavat jatkosodan aikaiset, ankaraan irtolaislakiin ja työvelvollisuuteen perustuneet leirisuunnitelmat, joita Panu Pulma on tutkinut. Kihniössä sijainneeseen irtolaisten työleiriin koottiin jatkosodan aikana joukko romanimiehiä, jotka viranomaiset tulkitsivat ”työtä kaihtaviksi”. Vieremälle puolestaan perustettiin leiri no 23 romaninaisia varten. Naiset siirrettiin osin muista leireistä, mutta toiminta jäi lyhytikäiseksi, jo heinäkuun 1944 lopulla leiri lopetettiin ja siellä olleet kahdeksan naista siirrettiin muualle. Lisäksi Lappajärvelle koottiin 1943 siirtoväkeen kuuluneita, huoltoapua saaneita romanimiehiä. Leirin kokoaminen ei sujunut suunnitelmien mukaan – kutsutuista 39 henkilöstä vain 17 saapui paikalle, ja näistäkin viisi lähti omille teilleen ennen kesää. Leirin toiminta lakkautettiin heinäkuun alussa, jolloin jäljellä olleet 12 miestä kotiutettiin. Romaneita varten perustetut leirit jäivät siis pienimuotoisiksi, mutta osoittivat silti sitä koventunutta suuntaa, johon Suomessakin oltiin menossa ennen kuin sotaonni kääntyi Saksaa ja sen liittolaismaita vastaan.
 
Miika Tervonen