Musiikki

Pekka Jalkanen kirjoitti vuonna 1996 Musiikin suunta -lehdessä artikkelin ’Mustalaiset, mustalaisuus ja musiikki’, jossa käsitellään nimenomaan romanimusiikin historiaa Euroopassa. Jalkasen mukaan romaneilla on ollut merkittävä ansio ennen kaikkea musiikin välittäjinä ja eri ainesten ennakkoluulottomina yhdistelijöinä. Jalkanen kertoo artikkelissaan mustalaismuusikkojen merkityksestä jo 1700-luvulta asti mainiten myös Wienissä ja Budapestissä tuolloin syntyneen mustalaismusiikin, joka oli melko länsimaalaista musiikkia. Hänen mukaansa se on unkarilaisen tanssimusiikin (mm.czardas) ja wieniläisen salonkimusiikin yhdistelmä. Jalkanen sanoo myös, että flamenco on paljosta velkaa mustalaisille. (Jalkanen 1996, 6-7)

”1800-luvulla syntyi mustalaismielikuvilla tyylittelevää mustalaisuutta myös eurooppalaiseen musiikkiin. Vuosisadan vaihteessa eksotismi ja orientalismi syvensivät käsityksiä. Varsinkin Pariisin taiteilijasiirtoloissa pureuduttiin mustalaisuuteen.” (Jalkanen 1996, 8-9)

Kai Åbergin ja Risto Blomsterin toimittama kirja Suomen romanimusiikki käy läpi Suomen romanimusiikin historiaa.  Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Suomessa yhteiskunnan muutos näkyi romanienkin musiikissa. 1960-luvun alussa tapahtunut romanien esiinmarssi iskelmätähtinä oli hyvä esimerkki sopeutumisyrityksistä pääväestön kulttuuriin.

Moni romaniasioita pidempään seuranneista muistaa monesti puhutun romanimiehestä nimeltä Ferdinand Nikkinen, joka jo 1920-luvulla lauleskeli Helsingin kahviloissa ja ravintoloissa. Nikkinen opiskeli Helsingin musiikkiopistossa viulunsoittoa ja laulua ja pidetään häntä myös mustalaisasiain esitaistelijanakin. Tässä yhteydessä pitänee mainita myös saman aikakauden Saska Åkerlund, joka soitti korvakuulolta viulua unkarilaiseen tyyliin ja kierteli runoja lausuvan ystävättärensä kanssa maaseudulla järjestäen mustalaismusiikin matineoita. (Åberg & Blomster 2006, 17)

Janette Grönfors